Onnettomuudet tai kriisit tulevat ennalta varoittamatta.
Silloin ei siis ole paljoa aikaa pohtia mitä pitäisi tehdä, sanoa, kertoa ja
kenelle. Eikä silloin ajatuksetkaan välttämättä ole kaikkein selkeimmillään. Kuitenkin
jo ikäväksi kääntynyttä tilannetta voi vielä pahentaa sössimällä
tilannetiedotuksen.
Onneksi kriisiviestintää voi pohtia jo etukäteen. Jokaisen
yrittäjän tulisi pohtia ainakin näitä kysymyksiä:- Kuka on se, joka puhuu yrityksen suulla kriisin kohdatessa? Ja kuka on hänen varahenkilönsä? Viestinnän tulee olla yhtenäistä. Mitä useammasta paikasta viestejä tulee, sitä enemmän niissä on ristiriitaisuutta.
- Kenelle
kaikille asiasta pitää tiedottaa? Eli mitä ovat sidosryhmät (henkilökunta,
yhteistyökumppanit, asiakkaat, omaiset, media…)
- Kuinka
saamme viestittyä tilanteesta nopeasti? Yhteystietojen ajantasaisuus kannattaa
tarkastaa säännöllisesti. Löytyykö kaikkien puhelimista kriisiviestinnästä
vastaavan yhteystiedot? Mitä kirjoitetaan verkkosivuille tai someen?
-
Kriisiviestintä perustuu tosiasioihin, ei arvioihin tai spekulaatioihin. Jos
tiedot ovat puutteelliset, kerro, että lisätietoja kerrotaan kun saadaan.
- Viesti
tunteilematta, mutta empaattisesti asianomaisiin suhtautuen.
- Asioista
on kerrottava avoimesti ja rehellisesti.
- Miten
tilanne vaikuttaa yrityksen toimintaan?
Kriisiviestinnän tarve voi tulla omassa toiminnassa tapahtuvan onnettomuuden tai vahingon seurauksena. Mutta sitä voi tarvita jossakin muodossa jos lähellä omaa toimintaa tapahtuu jotakin suurta ja yllättävää. Kriisi voi ikään kuin kaatua syyttömän syliin tai sen aiheuttamat jälkimainingit yrittävät heilutella kriisikeskuksesta hieman kauempanakin sijaitsevaa yritystä. Veikkaanpa, että moni vanhuksille asuinpalveluja tarjoava, hyvin toimiva yritys, on viime aikoina saanut muutaman ylimääräisen kysymyksen asioiden hoitamisesta.
