28. syyskuuta 2018

Järjestelmällistä tulevaan varautumista

Tulevaisuus voi tuntua hallitsemattomalle ja tuntemattomalle. Kuitenkaan sen ei tarvitse sitä olla. Kukaan ei tietenkään voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta historiaa ja nykyhetkeä tarkastelemalla voi löytää viitteitä siitä mitä tulevaisuus voisi pitää sisällään.

Ennakointi toteutetaan aloittamalla suurista maailman laajuisista vahvasti näkyvissä olevista ja vahvana pysyttelevistä ilmiöistä, megatrendeistä. Sosiaali- ja terveysalaa ajatellen tällaisia ovat se, että ihmiset elävät entistä pidempään, teknologia tulee yhä uusille aloille ja yhdistää asioita uusin tavoin, osa ihmisistä on vaarassa syrjäytyä sekä ympäristöuhat. Näihin megatrendeihin valmiiksi mietittyjä ajatuksia löytää vaikkapa Sitran sivuilta.

Seuraavaksi näitä asioita tarkastellaan alueellisesti, usein Suomen kannalta. Tällöin voidaan pohtia vaikkapa ikääntyvien palvelutarpeen kasvua, sen tuomia mahdollisuuksia ja näkymiä. Tai kuinka teknologia voisi auttaa vapauttamaan työvoimaa niihin asioihin missä ihminen on parhaimmillaan. Tai kuinka saamme palvelut järjestettyä niin, että nekin yhteiskuntamme jäsenet jotka eivät osaa tai voi käyttää tietokonetta pysyvät palvelujen piirissä.

Kun oman toiminnan kannalta tärkeimmät muutosvoimat ovat tiedossa, niitä tarkastellaan eri näkökulmista. Kun jokaisen trendin merkitystä omaan toimintaan mietitään poliittisesta, taloudellisesta, sosiaalisesta, teknologisista, ekologisista ja oikeudellisista näkökulmista, saadaan jo hyvin laaja näkemys vaihtoehdoista.

Yhden ainoan ja oikean yhdistelmän valitseminen kaikista tuotetuista vaihtoehdoista olisi melkoinen saavutus. Siihen ei onneksi tarvitse pyrkiä. Usein vaihtoehtoisista tulevaisuuskuvista laaditaan muutama mahdolliseksi koettu kehityssuunta. Kehityssuunnat kirjoitetaan auki lyhyiksi kuvauksiksi.

Tällaiset kuvaukset auttavat yritystä tiedostamaan tulevia vaihtoehtoja ja pohtimaan jo ennakkoon kuinka niihin voi varautua. Kun sitten lehdistä, puskaradiosta tai mistä vain alkaa kuulua heikkoja signaaleja, jotka kertovat jonkin suunnan vahvistuvan, on organisaatio jo pohtinut kuinka toimia.

Toisaalta ei tarvitse jäädä odottamaan ajopuun lailla virran suunnan muutoksia. On mahdollista myös omilla toimillaan suunnata aktiivisesti tekemistä niin, että se vahvistaa suuntausta kohti haluttua tulevaisuuden tilaa. Jos vaikkapa asiakkaasi näkevät heikosti ja heillä on ongelmia verkossa tapahtuvan ajanvarauksen kanssa, voit kehittää omaa järjestelmääsi sellaisen teknologian avulla joka toimii myös heille.

Ennakointiprosessin aikana eri mahdollisuuksia on jo pohdittu. Kun mahdollisuudet on tiedostanut, pienet ennusmerkit ympäristöstä tulevat aivan toisella tavalla huomatuiksi.

Siinä vaiheessa kun muut alkavat havahtua muutokseen, on siihen varautunut jo täydessä työn touhussa sopeuttaakseen toimintansa asian vaatimalla tavalla.